perjantai 14. joulukuuta 2018

Latviasta Suomeen...

Kymmenen vuotta sitten tulin tänne, Suomen maahan. Muutin tänne aviomieheni luo, koska yhden vuoden, erikseen asuminen oli meillä enemmän, kuin tarpeeksi. 💑

 
Mukaan tuli eskari-ikäinen tyttö ja vauva mahassa. En osannut suomenkieltä sanaakaan, mutta raskauden takia ei ollut mitään paineita. Olin vain kotona odottamassa synnytystä ja olin tyytyväinen ja iloinen rakkaiden kanssa.
Syksy lähestyi ja eskarilainen aloitti koulunkäynnin.  Olin paniikissa😨 miten mun lapsi pärjää suomen koulussa, kun hänkään ei osannut suomea. Mutta kaikki lähti käyntiin enemmin kuin kauniisti . Hän on saanut kaikki mahdolliset tukiopetukset ja S2-tunnit. Hän on ollut yksi parhaimmilta luokassa👌. Yläaste on suoritettu ja lukio on aloitettu. Uudessa koulussa, lukiossa ei ole huomannut kukaan, että hän ei ole suomalainen.


Mutta takaisiin syksyyn - samaan aikaan, kun eskarilainen aloitti koulunkäynnin, synntyi meidän toinen lapsi. Kun hän täytti vuoden, mietin, että munkin pitäsi aloittaa työelämäni Suomessa 🙈😝. Hetkinen kotimaassa työskentelin opettajana.  Siitä en voinnut jatkaa, koska minulla ei ollut edelleen suomenkielen taitoa.
Yksi tuttuni kysyi, olisinko mä kiinnostunut maatalouslomittajan hommista, koska olisi tarvetta. Tarjous oli lomittajatyö yhdessä paikassa, jossa navetan emäntä jäi äitiyslomalla ja isäntä suostui puhua mulle englantia. 
Muistan kuinka pelkäsin lehmiä 😅 ja en ole tehnyt ikinä maataloustyötä aiemmin. Mutta silti, siitä lähtien olen nyt lähes 10 vuotta lomittaja. Voin sanoa, että päätös👍 oli kultainen avain mun tulevaisuuden elämään. Muutaman vuoden päästä valmistuin SAI:n maatalousoppilaitokesessa eläiintenhoitajaksi ja nyt suunnittelen opiskella lisää, saada pätevyyden harjottamaan oman ammattini, siis pystysin opettamaan suomen kouluissa.


 Tämän kaikien tapahtumien välissä ovat syntyneet vielä 3 lasta 👪, eli olemme viiden lasten suurperhe. 💓


Vuonna 2017 lähdin kuntavaaleissa ehdokaana ja nyt olen paikallinen kunnanhallituksen jäsen. Olen todella kiinnostunut oman kunnan kehityksestä ja uudistamisesta. Tulevaisuuden koskettavat asiat ovat tärkeitä mulle, koska aioin asua täällä vielä kauan ja haluaisin, että minun lapset eivät muuta kaukaa täältä.
Nyt kun katson taaksepäin, kuinka asiat ovat muuttuneet ja muistelen kaikki, mitäs on vuosien aikana tapahtunut, tajuan, että olen vahva ja taitava ihiminen! (niin olet 💝 toim.huom.) On niin tärkeä uskoa omaan voimiin, vaikka joskus tilanne näyttää epätoivoiselta.


Suomessa on hyvä olla, koska kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta onnistuuko se, mitä suunnittelet - se on vain sinusta, itsestä kiinni. Jos haluat jotain, usko siihen ja tee töitä sitä varten - Suomi on maa, jossa se onnistuu!
                                                                                      Terveisiä Kristiine, Isojoelta

(toimituksen huomautus: Kristinen tarina jatkuu myöhämmin "Miltä näyttä yksi päivä suurperheen elämässä?")

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti