perjantai 14. joulukuuta 2018

Latviasta Suomeen...

Kymmenen vuotta sitten tulin tänne, Suomen maahan. Muutin tänne aviomieheni luo, koska yhden vuoden, erikseen asuminen oli meillä enemmän, kuin tarpeeksi. 💑

 
Mukaan tuli eskari-ikäinen tyttö ja vauva mahassa. En osannut suomenkieltä sanaakaan, mutta raskauden takia ei ollut mitään paineita. Olin vain kotona odottamassa synnytystä ja olin tyytyväinen ja iloinen rakkaiden kanssa.
Syksy lähestyi ja eskarilainen aloitti koulunkäynnin.  Olin paniikissa😨 miten mun lapsi pärjää suomen koulussa, kun hänkään ei osannut suomea. Mutta kaikki lähti käyntiin enemmin kuin kauniisti . Hän on saanut kaikki mahdolliset tukiopetukset ja S2-tunnit. Hän on ollut yksi parhaimmilta luokassa👌. Yläaste on suoritettu ja lukio on aloitettu. Uudessa koulussa, lukiossa ei ole huomannut kukaan, että hän ei ole suomalainen.


Mutta takaisiin syksyyn - samaan aikaan, kun eskarilainen aloitti koulunkäynnin, synntyi meidän toinen lapsi. Kun hän täytti vuoden, mietin, että munkin pitäsi aloittaa työelämäni Suomessa 🙈😝. Hetkinen kotimaassa työskentelin opettajana.  Siitä en voinnut jatkaa, koska minulla ei ollut edelleen suomenkielen taitoa.
Yksi tuttuni kysyi, olisinko mä kiinnostunut maatalouslomittajan hommista, koska olisi tarvetta. Tarjous oli lomittajatyö yhdessä paikassa, jossa navetan emäntä jäi äitiyslomalla ja isäntä suostui puhua mulle englantia. 
Muistan kuinka pelkäsin lehmiä 😅 ja en ole tehnyt ikinä maataloustyötä aiemmin. Mutta silti, siitä lähtien olen nyt lähes 10 vuotta lomittaja. Voin sanoa, että päätös👍 oli kultainen avain mun tulevaisuuden elämään. Muutaman vuoden päästä valmistuin SAI:n maatalousoppilaitokesessa eläiintenhoitajaksi ja nyt suunnittelen opiskella lisää, saada pätevyyden harjottamaan oman ammattini, siis pystysin opettamaan suomen kouluissa.


 Tämän kaikien tapahtumien välissä ovat syntyneet vielä 3 lasta 👪, eli olemme viiden lasten suurperhe. 💓


Vuonna 2017 lähdin kuntavaaleissa ehdokaana ja nyt olen paikallinen kunnanhallituksen jäsen. Olen todella kiinnostunut oman kunnan kehityksestä ja uudistamisesta. Tulevaisuuden koskettavat asiat ovat tärkeitä mulle, koska aioin asua täällä vielä kauan ja haluaisin, että minun lapset eivät muuta kaukaa täältä.
Nyt kun katson taaksepäin, kuinka asiat ovat muuttuneet ja muistelen kaikki, mitäs on vuosien aikana tapahtunut, tajuan, että olen vahva ja taitava ihiminen! (niin olet 💝 toim.huom.) On niin tärkeä uskoa omaan voimiin, vaikka joskus tilanne näyttää epätoivoiselta.


Suomessa on hyvä olla, koska kaikilla on samat mahdollisuudet, mutta onnistuuko se, mitä suunnittelet - se on vain sinusta, itsestä kiinni. Jos haluat jotain, usko siihen ja tee töitä sitä varten - Suomi on maa, jossa se onnistuu!
                                                                                      Terveisiä Kristiine, Isojoelta

(toimituksen huomautus: Kristinen tarina jatkuu myöhämmin "Miltä näyttä yksi päivä suurperheen elämässä?")

perjantai 7. joulukuuta 2018

Hei ystävät ja lukijat,

Viimeksi Suzanna on kirjottanut oman tarinansa, (kiitos Suzi 💝) nyt on teidän vuoro kertoa: mistä maasta tulitte Suomeen ➥, oliko vaikkea päätös, mitä te kaipaatte kotimaasta ja mikä on hyvä Suomessa.

Kirjoittaminen on vaikeaa omalla äidinkielelläkin, ja kirjoittaminen suomeksi, huhu,  on vielä vaikeampaa.
Haluaisin helpottaa ja antaa teille vinkkejä kirjoittamiseen. Olen koko "matkalla" apuna, voitte lähettää tekstinne tarkistettavaksi minulle, ja voidaan yhdessäkin miettiä, mikä olisi hyvä teema. Jos ei onnistu vieläkään, voin haastetella teitä, kysyn mielenkiintoisia kysymyksiä, joihin helpompi vastata.

Mutta nyt katsotaan niitä vinkkejä läpi 😏

Kirjoita siitä, mikä sinua kiinnostaa

Sinulle mielenkiintoisestaaiheesta sinun on helpompi kirjoittaa. Kiinnostus lisää motivaatiota oppimaan ja kirjoittamaan lisää. Tykkäätkö laittaa ruokaa? Teetkö kotona kotimaista vai suomalaista illallista? Kiinnostaako sinua ruokakulttuuri? Voit vaikka vertailla kotimaan ruokakulttuuriasi suomalaiseen.


Kirjoita vapaasti, mutta asiallisesti

Blogi antaa sinulle suhteellisen vapaat kädet kirjoittamiseen. Voit kirjoittaa käytännössä siten miten puhut. Kirjoita kuitenkin asiallista tekstiä ja turhat kirosanat kannattaa karsia pois. 😋 Kirjoittamisen kautta voit tuoda esiin myös omaa persoonaasi ja tunteita. Älä yritä väkisin kirjoittaa jotenkin toisella tavalla, jos se ei tule sinulle luonnostaan. Itsensä haastaminen on toki suositeltavaa, tässäkin asiassa.

Suomen kansalaisuuden saaminen edellyttää vähintään tyydyttävää suullista ja kirjallista suomen kielen taitoa. Tämä voidaan parhaiten osoittaa suorittamalla yleinen kielitutkinto vähintään tasolla kolme. YKI testissä arvioidaan monipuolisesti erilaisissa kielenkäyttötilanteissa tarvittavaa kielitaitoa. Kirjoittamistaitoa arvioidaan erityypisen tehtävän perusteella. Yksi niistä on mielipidekirjoitus. INKA:n blogiin kirjoittaminen antaa mahdollisuuden harjoitella YKI testiin. 😉

Blogin kirjoittaminen ei ole kuolemanvakavaa

Tektistä saa löytyä kirjoitusvirheitä. Blogisi ei ole kielikoe, joten kielioppiasioita voidaan katsoa yhdessä läpi 👭🙌 Kirjoittamaan opitaan kirjoittamalla. Tärkeää on se, että löydät itsellesi luonnollisen tavan kirjoittaa. Toinen tärkeä asia on se, että älä ole liian kriittinen omia tekstejäsi kohtaan. Kirjoita rohkeasti mielipiteistäsi.


Seuraa ja kommentoi muiden blogeja

Seuraamalla muiden blogeja voit saada omaan tekstiin ideoita. Älä kuitenkaan plagioi! 😎 Kommentoimalla muiden blogeja saat verkostoitua bloggajien kanssa. Suupohja.fi sivulta löytyy alueemme blogaajia. Käykää tutustumassa ja lukemassa ☝

Panosta otsikoihin

Tarkaan mietitty otsikko tuo varmasti lisää lukijoita. Luo siis kiinnostavia otsikoita, joilla herätät lukijoiden mielenkiinnon. Yksi esimerkki toimivasta otsikosta voisi olla esim. "Tässä 4 vinkkiä hyvään kevätkäärryleiden tekoon" Otsikosta selviää heti mitä tuleva teksti pitäisi sisällään. Älä tietenkään keksi liian hienoa otsikkoa, jos tekstisi ei kyseistä aihetta oikeasti käsittele. 😇


Panosta tekstisi visuaalisuuteen

Käytä valokuvia tarinasi apuna. Kuvat jäävät paremmin ihmisten mieleen. 

Elmeri Juuti: Helmipöllö kurkistaa



Lähettäkää tarinat agnes.szeman@suupohja.fi sähköpostiosoitteeseen. Rohkeasti vaan! 😀



lähde: ukko.fi